Line Waelgaard hyödyntää tunnettuja historial­lisia prototyyppejä ja ideoita, sijoittaa ne sinne, missä ne eivät omaksu uutta merkityssisältöä, vaan ne toimivat katalysaattoreina aiemmille merkityksille. Vastakkaisten merkitysten leimaa­mina ne luovat näennäisen absurdeja tilanteita, joissa allegoris et kuvaukset muuttuvat kuvaile­viksi allegorioiksi ja joissa kieltäminen ja puolustaminen voivat vaihtaa paikkaa. Mutta ehkä tärkeintä on, että Waelgaard samoin kuin Giotto - joka on vaikuttanut häneen suuresti ja jonka mietteliäisyyteen häntä usein verrataan Skandinaviassa - tuo pehmeän, inhimillisen - feminii­nisen - otteen semiotiikan "kylmään veteen".

Hänen työnsä eivät vain valaise esimerkein teoreettista suuntausta, joka tuntuu vaikutta­neen häneen, vaan myös sen negaatiota. Vaikka tämä onkin tyypillistä postmodernismille, tekee vaikutuksen intensiteetti, jota taiteilija sijoittaa näihin ideoihin niin että ongelmat siirty­vät taiteen piiristä suurempiin haasteisiin, nimittäin siihen, miten maailmaa pitää tulkita. Tämä on radikaali kysymyksen asettelu ja LineWaelgaard kohtaa sen radikaalein keinoin.

Katalogtext , Identitet och Position inom Nordisk samtidskonst, Åbo konstmuseum, Finland